tiistai 6. syyskuuta 2016

Rakkauskirjeitä vuosien takaa

Te, jotka seuraatte mua Instagramissa, huomasittekin, että muutama viikko sitten sain nuo kuvassa olevat kirjeet käsiini. Kirjeet ovat mummoni ja pappani rakkauskirjeitä ja ensimmäisen kirjeen päiväys on 21.11.-35. Kirjeitä oli monta pinoa, sillä aluksi mummon ja papan piti pitää suhteensa salassa. Monta vuotta suhdetta pidettiin yllä kirjeillä ja kun vihdoin suhde saatiin virallistettua, alkoi sota-aika.

Istuin eräs kaunis kesäpäivä meidän mökin terassilla. Kääriydyin viltiin ja aloin lukemaan kirjeitä.

En ole varmasti koskaan lukenut mitään niin kaunista. Kaunista tekstiä, kauniita lauseita ja sanoja. Kaunista käsialaa ja vanhaa, kulunutta paperia. Kaikesta vielä kauniimpaa ja herkempää teki se, että minä tiesin ja tunsin nuo ihmiset. Tai no, tunsin mummon ja papan tunsin mummon tarinoiden ja juttujen perusteella. Oon aina ollut mielestäni eniten meidän mummon kaltainen sukulaisista ja oli hauska huomata mummon kirjeistä, kuinka samanlaisia me oikeasti ollaan. Välillä nauratti, koska olisin voinut lukea itse kirjoittamaani kirjettä. Toisaalta oli ihanaa oppia tuntemaan pappa vähän paremmin kirjeiden kautta.

Mummo kuoli melkein vuosi sitten. Ennen kuolemaansa mummo antoi mulle oman kultaisen kihlasormuksensa, muistona hänen ja papan ikuisesta rakkaudesta. Näiden kirjeiden myötä sormus sai entistä suuremman tunnearvon. Nyt tunnen paljon paremmin ne ihmiset ja rakkaustarinan kihlasormuksen ja yhden avioliiton takaa.Tästä  mummon kihlasormuksesta tehdään mun vihkisormus. Se sormus muistuttaa mua aina rakkaasta mummosta, mutta tuo lohtua vaikeilla hetkillä. Kun tiedän, millaisen rakkaustarinan ja elämän se sormus on kahden ihmisen välillä käynyt, toivon todella, että se näkisi toisen samanlaisen rakkaustarinan minun ja Antin avioliitossa.

9 kommenttia:

  1. Ihana postaus <3 isovanhempasi varmasti sieltä pilven reunalta arvostavat, kuinka joku vaalii heidän muistoaan :)

    Tätä lukiessa tuli harmistus siitä, ettei nykyään enää oikein kirjoitella kirjeitä :( mihin jotkut whatsapp-keskustelut muka jäävät? Nykyään voi viestiä niin helposti ja nopeasti, että suurin osa viestitystä on oikeastaan täysin turhaa ja merkityksetöntä. Kirjeisiin kirjoittaessa piti todella harkita, mikä on tärkeää ja miten sen ilmaisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tiedätkö ihan samaa noista kirjeistä! En pienenä tienny mitään parempaa kun kirjekaverit ja kirjeiden kirjottaminen. Oli ihanaa valita kirjepaperit ja kuoret! Melkeinpä voisi jonkun rakkauskirjeen rustata tuolle miehelle, vaikka oonkin joskus sellaisen tainnut sille jo antaa! :)

      Poista
  2. Voi että. <3 Upeaa, että isovanhempasi säilyttivät kirjeensä ja että pääsit lukemaan ne. Voin kuvitella, miten upea niitä on lukea ja tutustua isovanhempiisi eri tavalla. Minä kirjoittelin miehelleni pari rakkauskirjettä seurustelumme alkuaikoina, mutta sitten kirjoittelu jäi. Ehkäpä pitäisi yllättää mieheni taas kirjeellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirje vois olla kyllä ihana pieni arjen piristäjä. Ite en välttämättä ainakaan muista/osaa arjen keskellä sanoa tarpeeks kivoja juttuja. Kirje on kiva tapa siihenkin ja musta on jännittävää antaa kirje toiselle!:)

      Poista
  3. Tunne sormuksen muuttamisesta vihkisormukseksesi välittyi ja taisin hiukan herkistyä. Vanhassa ajassa ja rakkauskirjeissä on jotakin mystistä taikaa. Koskettava postaus.

    VastaaPoista
  4. Nämä ovat kyllä ihan mielettömän kauniita muistoja, samoin mummosi sormuksen muuttaminen vihkisormukseksesi! ♥ Voin vaan kuvitella, kuinka paljon se merkitsee! Mun omat vanhempani kirjoittelivat aikoinaan myös paljon kirjeitä toisilleen ja äiti lupasi, että kun he molemmat ovat jo 'rajan tuolla puolen', saan luvan vihdoin ne lukea. En todella toivo, että sitä hetkeä lähiaikoina tulee, mutta ajatus on kieltämättä aika kutkuttava. Varmasti oppii paljon enemmänkin heistä siinä vaiheessa... :)

    On kyllä aivan mielettömän koskettava kirjoitus, monellakin tavalla. ♥ Kuten Medar tuossa sanoikin, pitäisikin varmaan ottaa itsekin itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa tuolle toiselle puoliskolle jotakin. Mekin kirjoiteltiin kaukosuhteen aikana jonkun verran, mutta ei sitä enää näin naimisissa ollessa ole tullut pahemmin hempeiltyä ihan niin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Kunpa pystyis iteki jättämään jälkipolville jotain yhtä konkreettista!:)

      Poista
  5. Vau, mitä aarteita olet saanut luettavaksesi. Varmasti mielenkiintoista lukea hyvin henkilökohtaisia kirjeitä niin läheiseltä sukulaiselta, jonka ajatuksiin voi vieläpä itse samaistua. Ja aivan mieletöntä, että saat teettää vihksormuksen mummosi sormuksesta. Liikuttavan ihanaa todellakin :) Jään seurailemaan ja odottelemaan, miltä sormus näyttää!

    VastaaPoista